Someron Seudun Koiraharrastajat järjesti 22.2.2015 luennon pentuajan kokemusten vaikutuksista koiran luonteeseen. Aiheesta julkaistu juttu Salon Seudun Sanomissa 3.5.2015:

Koirien käytösasiantuntijat Tuulia ja David Appleby asuvat Perttelissä. Heillä on AB-Klinikka Somerolla. Kuva: SSS/Marko Mattila

PENTU TARVITSEE KOKEMUKSIA

Koiran luonne muovautuu nuorena. Monet pelot ja käytösongelmat ovat seurausta kasvuajan riittämättömistä kokemuksista.

TEKSTI: SSS | Minna Filppu
KUVA: SSS | Marko Mattila

 

Pentuaikaiset kokemukset vaikuttavat ratkaisevasti siihen, millainen perheenjäsen koirasta tulee ja miten se aikuisena käyttäytyy. Eläinten käytösongelmiin erikoistunut pertteliläinen eläinlääkäri Tuulia Appleby korostaa, että koiranpentu on syytä totuttaa alusta asti monenlaisiin tilanteisiin ja asioihin, jotta se oppii suhtautumaan luontevasti elinympäristöönsä ja kaikkeen eteen tulevaan.

– Kaikki pentuna koetut asiat ovat tuttuja ja ne tuntuvat koirasta myöhemminkin normaaleilta ja turvallisilta. Mitä tottuneempi koira on vaihteleviin tilanteisiin, sitä rennommin se yleensäkin suhtautuu uusiin asioihin ja vieraisiin ihmisiin, Appleby painottaa.
Käytösongelmat saavat usein alkunsa pentuiässä, vaikka omistaja ei sitä huomaisi. Applebyn mukaan monet ongelmat johtuvat siitä, että koira on saanut pentuaikanaan liian vähän kokemuksia eikä ole tottunut erilaisiin paikkoihin, kulkuneuvoihin, vieraisiin ihmisiin ja koiriin tai muihin eläimiin.

Tautihysteria
tekee hallaa

Koirien yleisimpiä käytösongelmia ovat erilaiset pelkotilat. Myös aggressiivisuus ja eroahdistus ovat usein seurausta pelosta. Ne taas voivat johtua puutteellisesta sosiaalistamisesta ensimmäisten viikkojen aikana. Kommunikaatiovaikeuksia syntyy, jos pentu ei saa tärkeässä kehitysvaiheessa tavata riittävästi muita koiria tai ihmisiä. Se ei opi, miten muut käyttäytyvät ja mitä mikäkin käytös tarkoittaa.
Helposti päätellään, että miehiä haukkuvalla koiralla on ikäviä kokemuksia miehistä. Todennäköisempää on, että koira ei ole pentuiässä tavannut riittävästi miehiä. Myös useat muihin koiriin varautuneesti suhtautuvat koirat ovat saaneet pentuina olla liian vähän tekemisissä erilaisten koiriensa. Harvempaa pentua on purrut vieras koira.
Tuulia Appley toteaa, että Suomessa ollaan suorastaan hysteerisiä tautien suhteen ja sen myötä tehdään hallaa lemmikin psyykkiselle kehitykselle.
– Osa ihmisistä ei anna pentunsa tavata muita koiria ennen kuin se on saanut kaikki rokotukset. Silloin pentu on jo nelikuinen ja ollaan hukattu parhaimpia aikoja sosiaalistaa koira.
Appleby painottaa, että paljon tartuntatautia suurempi riski on saada koirastaan arka tai aggressiivinen siksi, että ei päästä sitä muiden koirien luokse ennen viimeistä tehosterokotusta.

Jo kaksiviikoinen
hyötyy pitelystä

Koiran aivoturso eli hippokampus kehittyy noin 5–10-viikkoisena. Hippokampus suojaa turhalta pelolta ja auttaa löytämään selviytymisstrategioita. Ennen sen kehittymistä syntyneet traumat ovat pysyviä.
– Esimerkiksi pieni koira voi pelästyä pahasti, jos ihminen nostaa sen yllättäen syliin ilman, että koira tiesi, mitä tulee tapahtumaan, Appleby muistuttaa.
Koiranpennun aivot ja hermosto valmistuvat vähitellen eri asioihin ja niihin totuttamisessa on mentävä kehityksen mukaan. Vastasyntynyt pentu ei kuule eikä näe, mutta sen nenä toimii ja se tuntee. Koiranpennut hyötyvät jo kaksiviikkoisina siitä, että niitä pidellään ja käsitellään.
Pentujen on hyvä nähdä monenlaisia asioita siitä lähtien, kun ne alle kolmiviikkoisina avaavat silmänsä ja alkavat liikkua. Silloin uteliaisuus on leimallisinta niiden käytökselle.
– Viiden viikon jälkeen mukaan tulee varovaisuus niitä asioita kohtaan, joita koira ei ole aiemmin nähnyt.
Uteliaisuus väistyy hiljalleen varovaisuuden kasvaessa. 8-viikkoisella pelko on jo selvästi uteliaisuutta voimakkaampi tunne ja pahimmillaan pelon tunteet ovat noin 9-viikkoisilla.

Applebyt tutkivat
pentuajan kokemuksia

Nykyään Perttelissä asuva käyttäytymistieteilijä David Appleby tutki 2000-luvun alussa Britanniassa John Bradshaw´n ja Rachel Caseyn kanssa koirien aggressiivisen ja välttelevän käytöksen yhteyttä niiden alle puolivuotiaina saamiin kokemuksiin.
Tutkimus osoitti, että aikuisiän arkuuden ja aggressiivisuuden riski kasvaa, jos pentu ei kasvattajan luona saa elää kotiolosuhteissa, jos uudessa kodissa ei ole jatkettu sosiaalistamista tai jos pentu on luovutettu yli 8-viikkoisena.
Tuulia ja David Appleby tekivät Suomessa keväällä 2011 sähköisen kyselytutkimuksen luovutusiän vaikutuksista koiran käytökseen. Pariskunta analysoi yli 5 000 koiranomistajan vastaukset.
Tutkimuksen perusteella pennun luovuttaminen yli 8-viikkoisena lisää aikuisen koiran epäluuloa, arkuutta ja aggressiivista käytöstä sekä tuttuja että vieraita ihmisiä ja vieraita koiriakin kohtaan.

Myöhäinen luovutusikä
lisää arkuuden riskiä

Laaja kyselytutkimus osoitti, että yli 8-viikkoisena luovutetut haukkuivat vieraita ihmisiä sekä kotona että sen ulkopuolella selvästi enemmän kuin ne, jotka olivat muuttaneet nuorempina omistajansa luo. Ne myös välttelivät kodin ulkopuolella niin ihmisiä kuin koiria.
Tuulia Appleby huomauttaa, että tutkituista koirista 93 prosenttia oli kuitenkin kasvatettu kotiolosuhteissa. Suomessa kenneltiloissa tai kotona muissa erillisissä tiloissa kasvatus on vähäistä.
Tutkimukset osoittavat, että riskit arkuuteen ja aggressiivisuuteen kasvavat, jos pennut luovutetaan yli 8-viikkoisina. Riski on sitä suurempi, jos pennut on sijoitettu kasvattajan luona esimerkiksi ulkorakennukseen tai kodissa muuhun eristettyyn huoneeseen.
– Riskiä lisää myös se, jos sosiaalistamista ei jatketa uudessa kodissa.

Kodin virikkeellisyys
ikääkin tärkeämpää

Applebyt toteavat, että koiranpennun paras luovutusikä on 7–8-viikkoisena, jolloin uteliaisuus ja pelko ovat vielä tasapainossa. Sen jälkeisessä kehitysvaiheessa varovaisuus on uteliaisuutta suurempaa, joten muutto kasvattajan luota uuden omistajan luokse aiheuttaa epävarmuutta. Pelkkää itseluottamusta ja rohkeutta ajatellen pennut voisi luovuttaa uusiin koteihin jopa 6–7-viikkoisena.
– Mutta on myös asioita, jotka kehittyvät myöhemmin ja pentu hyötyy emän seurassa pidempään. 6-viikkoinen tarvitsee uudelta omistajaltaan paljon suuremman tuen kuin myöhemmin luovutettu, Tuulia Appleby muistuttaa.
Hän painottaa, että luovutusajankohdan valinnassa olennaista on myös ympäristö ja sen vaikutukset.
– Monipuoliset virikkeet ovat luovutusikää tärkeämpiä. Mitä parempi kasvattaja on, sen kauemmin pentu voi olla synnyinkodissaan, mutta virikkeettömästä kodista on parempi päästä nopeasti uuteen virikkeelliseen kotiin.

Arka koira alkaa
räyhätä aikuisena

Jo kasvattajan kannattaa käyttää pentuja ulkona, ajeluttaa autolla, tutustuttaa vieraisiin ihmisiin ja eläimiin sekä erilaisiin ääniin ja paikkoihin. Lyhyetkin tutustumishetket ovat hyödyllisiä.
– Jos uudessa kodissa ei ole muita koiria, pitää omistajan viedä pentu tapaamaan niitä.
Koira pelkää aikuisena sellaista, mitä ei ole kohdannut pentuna. Usein omistajat hahmottavat ongelmat vasta sitten, kun koira on jo aikuinen ja sen käytös muuttuu.
Arka koira ei vielä pentuna uskalla räyhätä, mutta aikuisena se alkaa puolustaa itseään ja huomaa nopeasti, että stressistä selviää räyhäämällä, koska silloin omistaja vie pois pelottavasta tilanteesta tai toinen koira poistuu.
– Kyseessä ei ole ihmisen ja koiran välinen johtajuusongelma, vaan koira pelkää muita koiria, Appleby korostaa.
Pentua kouluttaessa on tärkeintä muistaa johdonmukaisuus: pennulle sallitaan se, mitä aikuiselta koiralta halutaan.

Pennun pitää pienestä asti saada leikkiä muiden koirien kanssa ja tavata vieraita koiria. Rokotusten ottoa ei tarvitse odottaa. Emän vasta-aineet suojaavat pentua sen omiin rokotuksiin asti eikä tautiepidemioita ole parhaillaan liikkeellä. Kuva: Minna Filppu